Minipossu ja laki

Lait ja määräykset asettavat omat vaatimuksensa minipossujen pidolle. Jo minipossua lemmikikseen haaveilevan ja myös minipossun omistajan on hyvä tutustua sikoihin- ja siten minipossuihin – liittyvään lainsäädäntöön, jossa määrätään muun muassa minipossujen tarpeiden täyttämisestä, pitopaikasta, hautaamisesta ja monista muista asioista.

Sovellettavaa lainsäädäntöä ovat mm. seuraavat, tärkeimmät kohdat koottuna alla:

  • Laki eläinten hyvinvoinnista 693/2023
  • Eläinsuojeluasetus, 1996/396
  • Valtioneuvoston asetus sikojen suojelusta, 2012/629
  • Maa- ja metsätalousministeriön asetus sikaeläinten tunnistamisesta, 720/2012
  • MMMa varotoimenpiteistä afrikkalaisen sikaruton leviämisen ehkäisemiseksi luonnonvaraisten villisikojen ja kotieläinten välillä, 401/2017

Tarpeet, lajiseura

Lain mukaan minipossun fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet tulee huomioida. Tarjolla tulee olla jatkuvasti turvallista tongittavaa ja tutkittavaa.

Minipossulla tulisi aina olla lajiseuraa ja yhdistämistä tulee välttää, joten lajiseura tulisi olla alusta alkaen. Tarvittaessa yhdistämisessä tulee kiinnittää huomiota mahdollisiin käyttäytymisongelmiin mm. piiloutumis- ja väistömahdollisuuksia tarjoten. Yksinään pidettävän karjunkin tulee nähdä, haistaa ja kuulla muita sikoja.

Vesi ja ruokinta

Minipossun tulee saada riittävästi sopivaa ravintoa ja juotavaa. Ruokaa tulee antaa vähintään kerran päivässä ja lisäksi tulee tarjota kuitupitoista ja pureskeltavaa mahantäytettä (esim. heinä). Raikasta vettä tulee olla jatkuvasti tarjolla. Ruokajätettä ei saa käyttää minipossujen ruokintaan. Ruokajäte tarkoittaa lihaa (nisäkkään tai linnun) sisältävää jätettä.

Terveyden ja sairaanhoito, lopettaminen, raadonhävitys

Minipossun terveydestä ja yleisestä hyvinvoinnista sekä puhtaudesta ja sen tarvitsemasta muusta kehonhoidosta on huolehdittava, ja nämä on tarkistettava vähintään päivittäin. Sorkat on tarkastettava riittävän usein ja hoidettava tarvittaessa. Karjun torahampaat saa lyhentää siihen pätevän henkilön toimesta, jos se on tarpeellista muiden eläinten vahingoittumisen estämiseksi tai ihmisten turvallisuuden vuoksi.

Sairaan possun on saatava tarvitsemaansa hoitoa.

Lopettaminen tulee tarvittaessa tehdä mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Minipossu saadaan lopettaa ainoastaan ampumalla taikka sähkövirtaa tai hiilidioksidia käyttämällä tai murtamalla alle kolme kiloa painavan eläimen niska nopeasti ja tehokkaasti, tai eläinlääkärin toimesta asianmukaista nukutusainetta käyttämällä.

Lähes koko Suomi kuuluu sikojen raadonkeräilyalueeseen, jolla minipossut tulee toimittaa raadonkeräilyyn. Vaihtoehtoisesti possun voi tuhkata ja tuhkat saa haudata tai ripotella myös raadonkeräilyalueelle. Syrjäisellä alueella, tai aluehallintoviraston luvalla raadonkeräilyalueelle, siat voi haudata paikkaan, jossa riskit ihmisten ja eläinten terveydelle sekä ympäristölle ovat mahdollisimman vähäiset. Syrjäisellä alueella possun saa toimittaa myös kaatopaikalle tai koko Suomessa tuotantoeläimille hyväksyttyihin poltto- tai kompostointilaitoksiin.

Lääkityksistä ja kuolleista sioista tulee pitää kirjaa vähintään kolme vuotta tiedot säilyttäen.

Pitopaikka

Pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvallinen, minipossun tarpeet huomioiden.  Palovaara ja karkaamisvaara tulee minimoida sekä tuholaistorjunnasta huolehtia. Pitopaikassa tulee olla erilliset makuu-, ruokinta- ja ulostamisalue. Lainsäädännön tilavaatimus 1 m2/possu ei riitä. Ympärivuotinen ulkona pito vaatii minipossulle lämpimän sisätilan.

Minipossua ei saa pitää paikoilleen kytkettynä ja kuljetushäkissä, tms. pienikokoisessa tilassa vain kuljetuksen, sairauden, tms. tilapäisen ja hyväksyttävän syyn takia.

ULKONAPITOKIELTO JA Aitausasetus afrikkalaiseen sikaruttoon liittyen 1.6.2018 alkaen

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen varotoimenpiteistä afrikkalaisen sikaruton leviämisen ehkäisemiseksi luonnonvaraisten villisikojen ja kotieläinten välillä (401/2017) mukaisesti sikojen ulkonapito on kielletty 1.6.2018 alkaen (Ahvenanmaalla 1.1.2019). Kielto koskee kaikkia sikoja, myös lemmikkinä pidettäviä minipossuja. Kiellolla halutaan estää kesy- ja villisikojen kontaktit ja siten suojata siat afrikkalaiselta sikarutolta.

Kielto ei kuitenkaan koske:

  • eläintarhoja
    • koskee kuitenkin pysyviä eläinnäyttelyitä (esim. kotieläinpihat) ja väliaikaisia eläinnäyttelyitä (esim. maatalousnäyttelyt)
  • kytkettynä ulkoilutettavia sikoja
  • sellaisia pitopaikkoja, joissa ulkotarhat on suojattu asetuksen mukaisella aidalla tai suoja-aidalla

Ilmoitus sikojen ulkonapidosta kunnaneläinlääkärille:

Sikojenpidosta lain mukaisissa ulkoaidoissa on tehtävä ilmoitus kunnaneläinlääkärille vähintään kahta kuukautta ennen aiottua ulkonapitoa. Eläintarhojen ja kytkettynä ulkoilevien sikojen pitäjien ei tarvitse tehdä ilmoitusta. Ilmoitus tulee tehdä kirjallisena, ja sen voi tehdä vapaamuotoisesti tai www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/siat/afrikkalainen-sikarutto/sikojen-ulkonapitokielto/ löytyvällä lomakkeelle.

Aidan ohessa olevan suoja-aidan vaatimukset

A) Teräsverkkoaita

  • Olemassa olevan aidan oheen
  • Vähintään kahden metrin etäisyydelle olemassa olevasta aidasta
  • Langat kuumasinkittyjä, sinkkikerros vähintään 30 mikrometriä, halkaisija vähintään 3 mm
  • Verkon kokonaiskorkeus vähintään 200 cm, josta vähintään 160 cm maan pinnan yläpuolella
  • Verkon alareuna on upotettava vähintään 40 cm syvyyteen maan pinnasta
  • Verkon ruudun pinta-ala saa olla enintään 115 cm² verkon alareunasta 150 cm korkeuteen asti ulottuvalla alueella ja verkon yläreunassa enintään 350 cm².
  • Verkon pylväiden tulee olla enintään neljän metrin etäisyydellä toisistaan
  • Puisten tolppien halkaisija vähintään 100 mm, käsitelty lahoamista vastaan
  • Muusta materiaalista olevien tolppien on oltava lujuudeltaan vähintään vastaavia

B) Sähköaita

  1. Kummallekin puolelle tarhassa jo olevaa aitaa
  2. Aidan ulkopuolelle neljä lankaa
  3. Aidan sisäpuolelle vähintään kaksi lankaa
  4. Aitalangan vetolujuus vähintään 450 kg, metallisen langan halkaisija vähintään 2,5 mm (aitaköysi/paksu metallilanka)
  5. Sähköaidan etäisyyden tarhassa jo olevan aidan tolpan ulkopinnasta vähintään 150 mm
  6. Sähköaidan alimman langan korkeuden tulee olla noin 20 cm maanpinnasta ja ylin lanka saa olla enintään 100 cm korkeudessa maanpinnasta lukien (sisä- sekä ulkopuolella)
  7. Sähköpaimenen maadoitusjohto on kytkettävä tarhassa jo olevaan aitaan, jos se on metalliverkkoa, ja aita on lisäksi maadoitettava tasaisin välimatkoin. Lisäksi tarhassa jo olevan aidan ulkopuolelle tehtävän sähköaidan toiseksi alin lanka on kytkettävä sähköpaimenen maadoitusjohtoon. Muut langat on kytkettävä sähköpaimenen virtajohtoon.
  8. Jos tarhassa jo oleva aita on metalliverkkoa, se on kytkettävä sähköaidan maadoitukseen tasaisin välimatkoin
  9. Jos alin lanka peittyy lumeen, sen voi irrottaa sähköpaimenen aitaliitännästä, kunnes lanka vapautuu lumesta
  10. Jos ulkopuolelle tehtävää sähköaitaa varten asennetaan tolpat, tolppien halkaisijan tulee olla vähintään 80 mm
  11. Ulko- ja sisäsähköaidat on liitettävä samaan sähköpaimeneen, jos sähköaitojen välinen etäisyys on alle 2,5 metriä
  12. Sähköpaimen tulee kytkeä sähköverkkoon tai jos tämä ei mahdollista, niin voidaan käyttää akkukäyttöistä laitetta
  13. Sähköpaimenen suurimman iskutehon pitää olla ulompana olevassa sähköaidassa vähintään kuusi joulea tai akkukäyttöistä paimenta käytettäessä kaksi joulea, sisäaidan tehoa voidaan tarvittaessa rajoittaa esim. virtarajoitusvastuksella sisäaidan syöttöjohtoon tai kytkemällä sisäpuolinen aitaus paimenessa mahdollisesti olevaan alennetun tehon aitaliitäntään

C) Muu

  • Suojattu riittävän vankalla rakenteella
  • Aidan vaatimuksista ei ole säädetty lainsäädännössä yksityiskohtaisesti. Ulkotarhan rakenteiden on kuitenkin oltava sellaisia, että luonnonvaraiset villisiat eivät pääse kosketuksiin tarhassa pidettävien sikojen kanssa.
  • Aidan ja porttien on oltava riittävän vankkoja estämään aitauksessa pidettävien sikojen karkaaminen ja luonnonvaraisten villisikojen tunkeutuminen aitaukseen.
  • Huomioitava tarhattava sikalaji ja alueen villisikapopulaatio
  • Yksinkertainen aita täysin umpinainen
  • Aidan rakenteet eivät saa olla tarhattaville sioille vaarallisia
  • Korkeus vähintään 160 cm maasta, tarhatuille villisioille vähintään 200 cm
  • Aidan sokkeli tai alareuna upotettuna vähintään 40 cm (villisioilla 50–70 cm), etteivät siat pääse kaivautumaan aidan ali. Kallion päälle rakennetun ankkuroituna kallioon siten, etteivät siat pysty ryömimään aidan alta. Huomioitava mm. maan routiminen.
  • muurattuna tiilistä tai betonielementeistä, filmivanerista tai puusta. Rakennusmateriaalina voi käyttää myös galvanoitua aaltopeltiä tai muovilankkuaitaa.
  • Rakennettaessa puusta, lankkujen paksuus vähintään 63 mm
  • Filmivanerin paksuus vähintään 25 mm
  • Muovilankkuaita kaksinkertaisesti lankutettu koko aidan korkeudelta
  • Kiinteän aidan tukitolpat enintään kahden metrin etäisyydellä toisistaan
  • Puisten tukitolppien halkaisija vähintään 100 mm, muusta materiaalista olevien tolppien lujuudeltaan vähintään vastaavia.
  • Puiset rakenteet käsitelty lahoamista vastaan

Ulkotarhojen ylläpito ja muut huomioitavat asiat

  • Ulkotarhojen kunto tulee tarkastaa säännöllisesti ja aidan rakenteiden kuluvat osat tulee uusia tarvittaessa.
  • Sähköaidan toiminta tulee tarkastaa säännöllisesti.
  • Maaperä aidan kummaltakin puolelta, sekä aitojen välistä, tulee pitää vapaana kasvillisuudesta, sekä mahdollisuuksien mukaan lumesta.
  • Isot kivet ja kannot tulee poistaa aidan vierustalta.

Ulkotarhoja suunnitellessa tulee huomioida myös

  • eläinsuojelusäädökset
  • muu tautisuojaus
  • ruokinta- ja juomapaikkojen sijainti ja pohjamateriaali
  • rehujen ja mahdollisten kuivikkeiden säilytys
  • haittaeläintorjunta
  • mahdollisten kallioiden, ojien tai kosteikkojen vaikutus rakennesuunnitteluun

Käytännössä minipossua voidaan siis:

  • pitää täysin sisätiloissa
  • ja/tai ulkoiluttaa kytkettynä
  • ja/tai ulkoiluttaa lain mukaisissa aidoissa

Ulkoilu vapaana tai muunlaisissa aidoissa edes valvotusti ei ole sallittua.

Jalostus ja kasvatus

Minipossujen jalostuksessa on otettava huomioon eläinsuojelulliset näkökohdat sekä minipossujen terveys. Emakolle tulee olla sopivaa pesänrakennusmateriaalia. Porsaille tulee olla tarvittaessa asianmukainen lämmitin. Teräviä hampaita ei saa rutiinisti hioa nisävaurioiden välttämiseksi. Kastraatiot hoitaa minipossuilla eläinlääkäri nukutusta, puudutusta ja kipulääkitystä käyttäen. Alle 28 vrk ikäistä porsasta ei saa poikkeuksia lukuun ottamatta vieroittaa emakosta.

Tunnistusmerkintä

Vuoteen 2012 asti minipossulle riitti tunnistusmerkinnäksi mikrosiru, mutta nykyään minipossulla tulee laindäädännön mukaan olla merkintätunnus korvamerkissä tai tatuoituna korvaan tai reiden ulkopintaan. Tatuointi ei etenkään tummalla minipossulla pysy lukukelpoisena. Korvamerkkejä käytettäessä korvan repeämisriski on olennainen uteliailla possuilla; lisäksi korvamerkin poistaminen ja vaihtaminen on helppoa, jos possun historiaa haluttaisiin muuttaa. Suurimmalla osalla suomalaisista minipossuista onkin vain mikrosiru niskassa ja korvamerkki pöytälaatikossa – vuonna 2024 viranomaisten tiedetään puuttuneen lemmikkiminipossujen kohdalla asiaan ja vaatineen merkkien asettamista korviin. Ýhdistys suosittelee viranomaisten kehotuksesta korvamerkkien laittamista korviin,. toinen vaihtoehto on hankkia mikrosirunlukija ja korvamerkkien asettamispihdit viranomaiskontaktien varalle.

Eläintarhojen on mahdollisuus hakea Aluehallintovirastolta poikkeuslupa sirumerkintään, mutta lemmikkieläimille tämä ei ole mahdollista.

Minipossuyhdistys pyrkii palauttamaan lain alkuperäiseen muotoon myös virallisesti. Aiheesta on tehty mm. vuonna 2015 adressi Maa- ja Metsätalousministeriölle sekä Eviralle, johon tuli valitettavasti tässä vaiheessa kielteinen vastaus EU-lainsäädäntöön (2008/71/EY) vedoten.

Sikarekisteri

Yhdenkin minipossun pitäjän tulee rekisteröityä sikaeläinten pitäjäksi oman kuntansa maaseutuelinkeinoviranomaiselle, sekä tehdä ilmoitukset sikarekisteriin minipossujen siirroista, luovutuksesta tai vastaanotosta 7 päivän sisällä tapahtumasta.

Siirtoilmoitus: Siirtäjä ilmoittaa: lähtöpitopaikan tunnus, minipossun merkintätunnus, tulopitopaikan tunnus

Poistoilmoitus: Luovuttaja ilmoittaa: minipossun merkintätunnus, vastaanottajan asiakas/tilatunnus ja vastaanottajan pitopaikkatunnus

Ostoilmoitus: Vastaanottaja ilmoittaa: minipossun merkintätunnus, luovuttajan asiakas-/tilatunnus, tulopitopaikantunnus

Sikamääräilmoitukset (syntyneet porsaat, kuolleet porsaat, kuolleet aikuiset, sikojen lukumäärä kuukauden 1. päivä) tehdään Eviran sikarekisteriin vuosikolmanneksittain viimeistään 31.5., 30.9. ja 31.1.

Sikarekisteriin kuuluminen on erittäin tärkeää mm. sikataudeista tiedottamiseksi ja riskienarvioimiseksi. Voit ilmoittaa possun rekisteriin, vaikka myyjä ei olisi sikarekisterissä, eikä tästä tule kenellekään sanktioita. Muistathan ilmoittaa possusi myös Suomen Minipossuyhdistyksen yksilörekisteriin.