Zoonoottiset taudit

Zoonoosi on tauti, joka voi tarttua ihmisestä eläimeen ja/tai eläimestä ihmiseen. Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan minipossu on pienempi tai korkeintaan samansuuruinen uhka ihmisen terveydelle kuin koira tai kissa. Sioilla ja ihmisillä on useita zoonoottisia tauteja ja lisäksi osassa taudeista on zoonoottisia kantoja. Ole tarvittaessa yhteydessä possujen oireista eläinlääkäriin ja ihmisten oireista lääkäriin. Näytteiden otto taudinaiheuttajan tunnistamiseksi on suositeltavaa zoonoosi-epäilyissä. Ennaltaehkäisyssä tärkeintä on käsihygienia possun käsittelyn ja ihmisten ruokailemisen välillä. Zoonooseja voivat olla mm. influenssat, kapi, salmonella, sikaruusu ja suolinkaiset.

Sairaudet

Minipossun terveyttä tulee tarkkailla ja sairautta epäillessä kannattaa ottaa aina yhteys eläinlääkäriin, joskin kiireettömissä tapauksissa voit ensin kysyä neuvoja muilta minipossuharrastajilta, esimerkiksi yhdistyksen hallituksen jäseniltä. Sairaan minipossun merkkejä ovat mm. liikkumishaluttomuus, apaattisuus, ihomuutokset, ruokahaluttomuus, ulosteen poikkeavuudet sekä poikkeavuudet normaalissa käytöksessä.

Perusarvot

Ruumiinlämpö, °C Hengitysfrekvenssi/min Sydänfrekvenssi/min
Normaali; tiine 38,0–40,0 11–30 68–110
Vastasyntynyt 39,0 40-50 200-250
Imeväinen 39,2 30-40 80-110
Vieroitettu 39,3 25-40 80-100
Porsiva 39,0-40,0 40-50 80-100
Imettävä 39,1 20-30 70-80

 

Afrikkalainen sikarutto
ASF on viruksen aiheuttama sikojen verenvuotokuumetauti, joka johtaa yleensä kuolemaan. Tautia ei ole tavattu koskaan Suomessa ja se on lakisääteisesti vastustettava, helposti leviävä eläintauti, mutta lähialueilla (mm. Viro, Venäjä) tautitapauksia on jatkuvasti ja siten riski leviämiselle Suomeen on merkittävä. Leviäminen Suomeen aiheuttaisi valtavia taloudellisia tappioita sikatiloille ja koko lihateollisuudelle eläinten hävittämisen, tilojen saneerauksen sekä kansainvälisen kaupan pysähtymisen vuoksi. Sairastunut minipossu voi kuolla tai se joudutaan lopettamaan. ASF ei tartu ihmisiin tai muihin eläimiin.

Oireet

  • Oireet tartunnasta yleensä 5-7 päivän kuluessa.
  • Äkkikuolema ilman edeltäviä oireita
  • TAI Korkea kuume (40-41°C); Ihonalaista turvotusta ja verenpurkaumia iholla (punaisia läikkiä erityisesti korvissa, hännässä, jaloissa ja kinkuissa), rakkuloita sorkkarajoissa, kärsässä ja kielessä , väsymys, ruokahaluttomuus, hengitysvaikeudet, silmä- ja sierainvuoto, takajalkojen jäykkyys, vapina, ontuminen, tasapainohäiriöt, porsaiden luominen, oksentelu, ummetus, (veri)ripuli, kooma, kuolema 1-7 päivässä
  • TAI Oireeton kantaja ja taudin levittäjä, mahdollisesti hengitysvaikeudet, luomiset, niveltulehdus, ihon haavaumat tai ruvet, laihtuminen, ajoittainen kuumeilu, toissijaiset bakteeritulehdukset

Toiminta epäilyssä

Yhteys virkaeläinlääkäriin (kunnaneläinlääkäri) välittömästi.

Hoito

Ei hoitoa, ei rokotetta

Ennaltaehkäisy:

Virus erittyy kaikkiin sairastuneen sian eritteisiin, mm. sieraineritteeseen, ulosteeseen ja lihaan. Ihmismatkailijat ovat suurin riski.  Ennaltaehkäisynä ja leviämisen estämiseksi on suositeltavaa, että minipossun omistajat välttävät matkustamista tautialueille ja huolehtivat myös vierailijoiden osalta hygieniasta: sauna ja vaatteiden vaihto ennen sikakontaktia on olennainen. Lihaa ei saa syöttää minipossuille muutenkaan. Villisikakontaktit tulee estää asetuksen mukaisilla aidoilla ja myös kytkettynä ulkoillessa välttää villisika-alueita.

Lisätietoa:

Evira: https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/siat/afrikkalainen-sikarutto/

Eläinten terveys ETT ry: http://www.ett.fi/tarttuvat_taudit/sikojen_tarttuvat_taudit/afrikkalainen_sikarutto

Ontuminen
Possu ontuu yhtä tai useampaa jalkaa tai jopa välttää astumista jollakin jalalla. Jos liikkuminen sattuu, voi possu myös makoilla enemmän ja olla haluton liikkumaan tai esim. hyppäämään tai kiipeämään. Tarkista koko jalka, etenkin sorkka, läpi ja etsi aristuksia, turvotuksia tai muita kivusta tai vauriosta kertovia merkkejä. Tunnustele myös selkä kipukohtien varalta ja mittaa lämpö. Jos selkeää vikaa ei löydy ja ontuma on melko lievä, todennäköisesti lihasperäinen, voi hoitoa kokeilla kotikonstein kipeään jalkaan sivellyn kylmägeelin, päälle kietaistun siteen, kipulääkkeen ja levon sekä tarvittaessa sorkkahoidon, avulla. Jos ontuma pahenee tai ei muutamassa päivässä helpota tai on jo alkuaan pahempi, tulee olla yhteydessä eläinlääkäriin.  Murtumat, jännevaivat ja niveltulehdukset tarvitsevat kiireellisintä hoitoa. Nuorilla 4-18 kk ikäisillä possuilla voi ontumaa aiheuttaa nivelruston luutumishäiriö osteokondroosi, ja vanhoille sekä lihaville possuille on nivelrikko tyypillistä.
Mahahaava
Siat saavat herkästi mahahaavan, johon tärkein syy on kuidun (korsirehu) puute ruokavaliossa.  Mahahaavaan voivat johtaa myös mm. stressi, syömättömyys (jopa jo 24 h), ruokintavirheet (harvat ruokintakerrat, hienojakoisuus, ravintoainepuutteet), sisäloiset ja tietyt lääkeaineet; yleensä näiden yhdistelmä.

Mahaärsytykseen voi viitata mm. hampaiden narskuttelu, veren oksentelu, possun vaisuus ja tumma uloste. Hoidossa keskeistä on syyn löytäminen ja altistavien tekijöiden poistaminen. Tarvittaessa käytetään myös mahansuojalääkkeitä eläinlääkärin ohjeistamana.

Niiaustauti
Niiaustauti (dippaava possu, dippity/dipping/bleeding pig syndrome) on yleensä alle 2-vuotiailla possuilla esiintyvä, takajalkojen niiailuna, jopa pettämisenä, kipeytenä, kosketusarkuutena ja kirkasta nestettä vuotavina selän haavaumina esiintyvä, tauti. Oireet alkavat yllättäen, kestävät enintään muutaman päivän ajan ja saattavat toistua samalla possulla vain kerran tai useammin.  Kuvia ja videoita löytyy täältä: https://www.minipiginfo.com/dippity-pig-syndrome.html Oireilun tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta on epäilty ravintoaineiden, etenkin seleenin ja E-vitamiinin, puutosta, neurologista häiriötä, stressiä, auringon valoa ja perinnöllisiä tekijöitä. Tautia tiedetään esiintyvän vähäisissä määrin myös tuotantosioilla.

Hoidossa tärkeintä on kipulääkitys, tarvittaessa selän haavojen putsaus, rasvaus ja ötököiden häätäminen haavaumista. Possun on hyvä saada olla varjossa sekä mahdollisimman rauhassa ja stressittömästi. Seleeni-lisä voidaan antaa kerta-annoksena ja E-vitamiinia kuurina, ja jatkossa possun vitamiinien ja kivennäisaineiden riittävästä saannista tulee huolehtia esim. sikakivennäistä tai –tiivistettä syöttämällä. Oireilleita yksilöitä ei tulisi käyttää jalostukseen.

Ripuli
Possun iästä riippuen mm. ruokintavirheet, loiset, alkueläimet, virukset ja bakteerit ovat mahdollisia taudinaiheuttajia. Antibioottikuurin yhteydessä ripuli on myös mahdollinen suoliston bakteeritasapainon häiriintyessä. Ripulin hoito perustuu nesteytykseen suun, paksusuolen tai suonen kautta. Myös esim. koirien ripulivalmisteita tai maitohappobakteereita voi käyttää. Ruoaksi annetaan helposti sulavaa, vähärasvaista ruokaa, esim. riisiä tai kasvissosetta. Aiheuttajasta riippuen myös esim. loishäätö voi olla tarpeen. Jollei ripuli hellitä muutamassa päivässä tai jos possu on väsynyt ja ruokahaluton, on syytä olla yhteydessä eläinlääkäriin.
Sikaruusu
Sikaruusu on Erysipelothrix rhusiopathiae –bakteerin aiheuttama vakava tauti, jota vastaan jokainen minipossu tulee rokottaa. Possu saa bakteerin maaperästä, vedestä, lintujen tai jyrsijöiden ulosteista tai välillisesti esim. ihmisen kengistä. 30-50 % sioista myös kantaa sikaruusu-bakteeria jatkuvasti ja stressitilanteissa tauti ilmenee. Sikaruusu oireilee iholle ilmestyvinä vinoneliön muotoisina punertavina ja koholla olevina läikkinä etenkin niskan alueella. Possulla on myös korkea kuume (>40 °C) ja se voi olla väsynyt ja ruokahaluton. Sikaruusu voi oireilla myös verenmyrkytyksenä aiheuttaen kuumeen ja syömättömyyden lisäksi ummetusta tai ripulia, laajoja ihomuutoksia ja jopa äkkikuoleman. Rokotetuilla possuilla tauti oireilee harvoin ja yleensä lievempänä, mutta tällöinkin tarvitaan eläinlääkärin hoitoa.

Jos epäilet possullasi sikaruusua, on eläinlääkärille kiire. Nopeasti aloitetulla eläinlääkärin hoidolla (antibioottikuuri penisilliini 3 pv, kipulääke, tukihoito) tauti paranee hyvin, mutta jatkossa riskinä on silti, etenkin hoidon viivästyessä, sikaruusun kroonistuminen: nivel-, sydän- ja munuaisoireet; ja jopa äkkikuolemat.

Sisäloiset
Sisäloiset voivat aiheuttaa mm. vatsan turvotusta, ripulia, yskää ja laihtumista. Loiset voidaan todeta sekä tunnistaa ja lääkityksen teho todeta ulostenäytteellä. Hoitona on fenbendatsoli (esim. Axilur) 5 mg/kg 3 pv.
Suolamyrkytys
Liika suolan nauttiminen tai yleisemmin liian vähäinen nesteensaanti tai kuivuminen johtaa sioilla suhteellisen helposti suolamyrkytykseen. Jo vuorokauden juomattomuus voi johtaa tähän vakavaan tilaan. Oireina voi olla voimattomuutta, kouristuksia, hoipertelua, lihasväristyksiä, keskushermosto-oireita, ripulia, oksentelua, lisääntynyttä pissaamista, syljeneritystä, tasapainohäiriöitä ja jopa sokeutuminen. Pysyvien vaurioiden ja jopa kuoleman välttämiseksi tarvitaan nopeasti alkavaa, mutta hidasta hoitoa nestettä vähitellen tarjoten.
Ulkoloiset
Minipossun ulkoloisista yleisin on ihomuutoksia ja kutinaa aiheuttava kapi (Sarcoptes scapiei var. suis). Hoitona on eläinlääkärin määräämä ivermektiini 200-300 µg/kg 2 kertaa 2 viikon välein.
Ummetus
Talvella liikkumisen ja vihreän syömisen vähentyessä ummetus on minipossuilla valitettavan yleinen ongelma. Syinä voi olla mm. nesteen puute, stressi tai suoliston toimintahäiriö. Jos minipossu ei kakkaa yli vuorokauteen, sen kakka on kuivaa, kakkaaminen on työlästä tai jos possu seisoo selkä köyryssä takajalat allaan, se kärsii todennäköisesti ummetuksesta ja siihen tulee reagoida välittömästi. Jos ummetus häiritsee possua tai kestää yli 48 h, tulee olla yhteydessä eläinlääkäriin.

Kotihoitona voi kokeilla seuraavia asioita:

  • Nestettä suun kautta: esim. laimeaa omena-, luumu- tai karpalomehua, vedellä laimennettua jogurttia tai puuroa, runsaasti nestettä ruoassa, vetisiä kasviksia ja hedelmiä
  • Kuitua suun kautta: heinää, ruohoa, lehtiä, kasviksia, muroja, hedelmiä, marjoja, kurpitsaa, pellavansiemenrouhetta tai chian siemeniä liotettuna kuumassa vedessä limaksi
  • Vatsaa kovettavien ruoka-aineiden välttö; esim. valkoiset viljat, maitotuotteet, mustikka, mustaherukka, banaani, peruna, maissi, sokeri
  • Liukasteet: Parafiiniöljy 15 ml peräsuoleen tai 0,5-1 ml/kg, max. 20 ml suuhun: sekoita esim. jogurttiin, jotta possu söisi itse, aspiraatioriskin minimoimiseksi
  • Peräruiske, Microlax® 1/pv peräsuoleen
  • Laksatiivit (Metamucil®, Miralax®) – 1 rkl 2 kertaa päivässä/1 tl 6 h välein, juotava riittävästi. Vähennä 2 viikossa. Ripuliriski, riippuvuusriski
  • Pehmennys: psyllium, magnesium, viikunat, luumut, vadelma
  • Liikunta: ruoan piilotus, säännöllisyys, lämmin kylpy, autoajelu
Ylensyönti
Tammenterhot, omenat, voikukat, … – ylensyönnistä johtuvat mahanpurut ovat minipossuilla mahdollisia. Omistajan tehtävä on lähtökohtaisesti vahtia, ettei possu pääsee syömään itseään ähkyyn, mutta joskus esim. karkureissu voi päättyä mahanpuruihin.  Ylensyöneen possun vatsa on pullottava, possu on tuskaisan näköinen ja se kävelee vaikeasti selkä köyryssä, vatsakipu, oksentaminen, levottomuus ja haluttomuus käydä makuulle ovat myös mahdollisia. Hoidoksi possua pidetään vesi-paastolla puolesta yhteen päivään. Hapanmaitotuotteita, parafiiniöljyä ja pellavansiemenrouheesta keitettyä limaa voi antaa, sekä ripulin ilmetessä maitohappobakteereja. Kevyt liikkuminen auttaa ruoan kulkeutumista suolessa. Tarvittaessa voi antaa ihmisille tarkoitettuja kaasunmuodostumista estäviä lääkkeitä (esim. Cuplaton®). Possun vointia ja tarpeiden tekoa tulee seurata tarkasti muutama päivä. Tuttuun ruokavalioon palataan vähitellen muutaman päivän sisällä.

Tautisuojaus

Minipossu voi sairastua kaikkiin tuotantosikojen sairauksiin- monia näistä ei ole vielä – eikä toivottavasti ole tulevaisuudessakaan – Suomessa. Eläinten Terveys ETT ry:n sivulla (https://www.ett.fi/ohjeet_ja_lomakkeet/tilatason_tautisuojaus) on useita hyviä ohjeita tautisuojaukseen liittyen mm. ulkomaan matkoista, ASF:n torjumisesta sekä tilatason tautisuojauksesta sikatiloilla. ETT ry on myös oikea kohde ottaa yhteyttä, jos tautisuojaus asiat mietityttävät tai aiot esimerkiksi tuoda possuja Suomeen.

Lääkitykset

Alla yleisimmät lääkitykset, joista suurin osa on vapaankaupan valmisteita. Ole tarvittaessa lääkityksestä yhteydessä eläinlääkäriin.

  • Kaasun vähennys (esim. ylensyönnissä) Cuplaton®, Minifom® 5 tippaa/1 tabletti tarvittaessa 6 tunnin välein
  • Lääkehiili myrkytyksissä liuos tai pulveri yli 15 kg possulle 1-2 mg/kg ja alle 15 kg 3-4 mg/kg, 8 tunnin välein muutamana päivänä
  • Mahansuojalääke (esim. stressaavalle possulle tai tulehduskipulääkkeiden yhteydessä) sukralfaatti (esim. Antepsin®) 1-2 g 1-3 kertaa päivässä tai famotidiini (Pepcid®) 10 mg 1-3 kertaa päivässä 3 pv
  • Maitohappobakteerit (esim. antibioottikuurin yhteydessä tai ripulissa) eläinten (esim. Tehobakt®) tai ksylitoliton ihmisten valmiste
  • Oksetukseen pehmeää ruokaa mahaan + vetyperoksidi 3 % 0,5-1 ml/kg, enintään 10 ml suun kautta, teho possuilla vaihteleva
  • Parafiiniöljy ummetuksessa ja läpikulkevien vierasesineiden syönnin yhteydessä 15 ml peräsuoleen tai 1 ml/kg suun kautta 1-2 kertaa päivässä
  • Rauta, kaikille porsaille, 100 mg (25-150) suun kautta (tai lihakseen eläinlääkärin toimesta) kerta-annos 1-3 pv iässä, voi uusia 2–3 viikon kuluttua, esim. Pekoni Rautatahna Strong®, Hyofer P porsasrautatahna®
  • Sisäloislääke fenbendatsoli 5 mg/kg 3 vrk (-jopa 12 piiskamadossa) 2 kertaa vuodessa mieluiten ulostenäytteen perusteella; porsaille ja loisepäilyissä rutiinisti, esim. Axilur®
  • Tulehduskipulääke (esim. lievässä ontumassa) ketoprofeiini (Ketorin®) 1-3 mg/kg suun kautta 1-2 kertaa päivässä tai asetyylisalisyyli-happo (Aspirin®) 10-15 mg/kg suun kautta 6 h välein enintään 3 pv
    • Ibuprofeiinia tai parasetamolia ei suositella, mutteivat ole possulle erityisen myrkyllisiäkään
  • Ulkoloislääke ivermektiini 200-300 mikrog/kg lihakseen, nahan alle tai suuhun, kapissa 2 krt 2 vko välein, eläinlääkäri määrää
  • Ummetuksessa pehmentävät ihmisten itsehoitovalmisteet (1 kapseli (200-240 mg) ruoan kanssa 2 kertaa päivässä), peräruiske (esim. Microlax®) 1/pv peräsuoleen, laksatiivit (Metamucil®, Miralax®) – 1 rkl 2 kertaa päivässä tai 1 tl 6 tunnin välein, vähennys vähitellen 2 viikossa.